Siirry sisältöön

Kolumnit

Tervetuloa seuraamaan Christina-lehden verkkosivujen kolumneja.

Kaipuu seimen äärelle

Tänä vuonna vietän elämäni ensimmäistä joulua erossa perheestäni johtuen Yhdysvaltain voimassa olevista maahantulorajoituksista. Ajattelen kaikkia heitä, joille tuleva Jeesuksen syntymäjuhla on jälleen yksi yksinäinen joulu monien muiden joukossa. Sitäkin voimallisemmaksi kasvaa oman sydämeni kaipuu seimen äärelle. Odotan Ihmeellistä Neuvonantajaa, Väkevää Jumalaa, Iankaikkista Isää ja Rauhan Ruhtinasta. Kuitenkin vielä taistelukentiltä kantautuu saappaiden töminä ja raskas ies … Lue lisää

Tunteet – hyvä renki, huono isäntä

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 42:6) Olipa kerran äiti, joka oli supermarketissa ostoksilla. Äiti työnsi ostoskärryjä pitkin loputtomalta tuntuvaa markettihallin käytävää. Ostoskärryjen istumella rimpuili raivoisasti kiljuva parivuotias tyttölapsi. Vihdoin kaksikko pääsi kassojen tuntumaan äidin koko ajan ääneen toistellessa: ”Maija, kaikki on hyvin! Ei … Lue lisää

Taivaallinen tasapaino

Pikkulintu sanoo toiselle: ”Miksi ihmeessä nuo ihmiset ovat niin hädissään ja murheissaan kaikesta?” Toinen vastaa: ”Ehkä heillä ei ole Taivaallista Isää, kuten meillä.” Olisiko mahdollista, että nuo pikkulinnut olisivat nähneet sinut tai minut? Onko sinun sydämesi levoton? Omani voisi olla. Menneenä kesänä Floridan uutiset ovat täyttyneet kasvavista epidemiatartunnoista, mielenosoituksista ja väkivaltarikoksista. Vaikka uutisotsikot ovat tunnetusti … Lue lisää

Sela!

Tässä me olemme, kansa joka pyrkii luoksesi, joka etsii kasvojasi, Jaakobin Jumala! (sela) (Ps. 24:6) Sela-sana esiintyy Raamatussa yli seitsemänkymmentä kertaa, pääasiassa lauletuiksi tarkoitetuissa psalmeissa sekä muutaman kerran Habakukin kirjassa. Vanhimmassa kreikankielisessä VT:n käännöksessä Septuagintassa tuo pieni sana on käännetty intermissioksi, mikä tarkottaa taukoa tai väliaikaa. Sanan tarkkaa merkitystä ei kuitenkaan varmuudella tiedetä. Tutkijat ovat … Lue lisää

Yksin ja yhdessä

Kuulun isäni puolelta erakkosukuun. Isälleni oli välttämätöntä päästä useita kertoja vuodessa Helsingin hälystä Lapin erämaille olemaan yksin. Hänen veljensä, kummisetäni, vetäytyi vuosikymmenten saatossa yhä kauemmas taajamista ja on jo pitkään asustanut yksin Varanginvuonon rannalla, PohjoisNorjassa. Heidän vanhempansa olivat molemmat vetäytyjiä, samoin ovat serkkuni siltä puolelta. Olen vasta vuosien saatossa oppinut käsittämään ja hyväksymään itsessäni tämän … Lue lisää

Unelmia uudelle vuosikymmenelle

letko koskaan havahtunut siihen, että viikot ovat varkain venyneet kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi? Sinulla on kaikki hyvin. Istut pehmeässä nojatuolissa, oman kodin lämmössä, tuttujen ja rakkaiden tavaroiden ympäröimänä. Kaikki on hyvin, sanot, ja kuitenkin sisimmässäsi tunnet epämielyttävän näivettyneisyyden tunteen. Sielusi sopukoista nousee tietoisuuteen unohdettuja haaveita ja unelmia. Huomaat, miten moni asia on ikään kuin mennyt … Lue lisää

Joulun lapsi

Lapsuuteni jouluaattoihin kuului Luukkaan jouluevankeliumin luku ennen jouluateriaa. Sain useampana jouluna lukea evankeliumin myös koulun joulujuhlassa. Muistan vieläkin kauniisti kiiltävän kultapaperin, jolla ensimmäisen luokan opettajani päällysti Raamatun, josta evankeliumin koulumme juhlasalin näyttämöltä luin. En olisi oikeasti tarvinnut sitä, sillä osasin jouluevankeliumin ulkoa. Luin äskettäin Misha-pojasta, joka hänkin osasi jouluevankeliumin ulkoa. Lähetystyöntekijä oli joulun aikaan käymässä … Lue lisää

Varjoja ja valoa Floridassa

Kaipaan ruskaa, puista putoavia lehtiä ja syyspäivien piteneviä varjoja. Etelä-Floridan trooppisessa ilmastossa ei niistä pääse nauttimaan vuoden keskimääräisten lämpötilavaihtelujen jäädessä alle kymmenen asteen. Täällä syksyn odotetuin asia on hurrikaanikauden päättyminen, joka virallisesti tapahtuu marraskuun lopulla. Jokavuotinen hirmumyrskyuhka on asia, joka langettaa pisimmän varjon tämän aurinkoisena paratiisina tunnetun osavaltion ylle. Toistaiseksi tänä vuonna tuo varjo ei … Lue lisää

Isoäitien rukoukset

Pienenä tyttönä olin usein hoidossa isäni äidillä, ”kaupunginmummilla”. Mummi asui Franzeninkadulla Helsingin Kalliossa, kun taas ”yläkerranmummi” asui meidän kanssa Paloheinässä, PohjoisHelsingissä. Kallion mummi oli harras uskovainen, vaikkei sitä mainittukaan meidän nippanappa-tapakristillisessä kodissamme. Mummi ei koskaan tuputtanut Jeesusta. Joskus käytiin yhdessä Kallion kirkolla myyjäisissä. Kun tulin teini-ikään, kävin edelleen Franzeninkadulla viikoittain. Mummi tarjosi kanakeittoa ja minä … Lue lisää

Rantakävelyllä

Hiekka varpaiden välissä tuntuu ihanan viileältä. Aurinko on juuri noussut. Atlantin aallot lyövät verkkaisesti rantaan. Paikalla ei näy lisäkseni kuin yksi koiran ulkoiluttaja. Veden rajaan päästäkseni joudun puikkelehtimaan rannalle yön aikana kertyneen merilevävallin yli. Lähden tuttuun tapaan kävelemään etelään päin. Jos lähtisin pohjoiseen, kilometrin päässä tulisi vastaan kaupungin pääranta, jolle joka aamu kerääntyy pieni joukko … Lue lisää