Siirry sisältöön

Kolumnit

Joulun lapsi

Lapsuuteni jouluaattoihin kuului Luukkaan jouluevankeliumin luku ennen jouluateriaa. Sain useampana jouluna lukea evankeliumin myös koulun joulujuhlassa. Muistan vieläkin kauniisti kiiltävän kultapaperin, jolla ensimmäisen luokan opettajani päällysti Raamatun, josta evankeliumin koulumme juhlasalin näyttämöltä luin. En olisi oikeasti tarvinnut sitä, sillä osasin jouluevankeliumin ulkoa.

Luin äskettäin Misha-pojasta, joka hänkin osasi jouluevankeliumin ulkoa. Lähetystyöntekijä oli joulun aikaan käymässä eräässä venäläisessä lastenkodissa. Hän kertoi lapsille Jeesuksesta ja ensimmäisestä joulusta. Lapset kuuntelivat hänen puhettaan hiiren hiljaa, silmät ihmetyksestä selällään. Kukaan heistä ei ollut kuullut jouluevankeliumia aiemmin. Lopetettuaan lähetystyöntekijä antoi lapsille kyniä ja paperia ja pyysi näitä piirtämään kuvan siitä, mitä hän heille oli kertonut. Lähetti kierteli katsomassa lasten työskentelyä. Tullessaan 6-vuotiaan Mishan kohdalle hän pysähtyi yllättyneenä näkemästään. Pikku-Misha oli piirtänyt paperin keskelle eläinten syöttökaukaloon kaksi pientä ihmishahmoa. Lähe tystyöntekijä kutsui tulkin Mishan pulpetin viereen ja pyysi tulkkia kysymään, miksi seimessä oli kaksi vauvaa. Misha tuijotti valmista piirrustusta ja alkoi toistaa lähes sanasta sanaan sitä, mitä lähetti oli heille kertonut joulun syntymäihmeestä. Kertomus muuttui vasta siinä kohtaa, missä Maria kapaloi lapsen ja pani tämän seimeen. Mishan jouluevankeliumi loppui näin: ”Kun Maria oli laittamassa Jeesus-vauvaa syöttökaukaloon, Jeesus-vauva kääntyi katsomaan minua. Hän kysyi minulta, oliko minulla mitään paikkaa, mihin voisin mennä? Minä kerroin, ettei ollut, minulla kun ei ole isää eikä äitiä. Jeesus sanoi minulle, että voisin tulla hänen kanssaan.

Kun sitten olin siinä Jeesuksen vieressä seimessä, Jeesus jälleen katsoi minuun ja sanoi, että saisin olla hänen kanssaan aina.” Nyt Misha painoi päänsä alas ja laittoi molemmat kätensä kasvojensa eteen. Hänen hennot hartiansa hytkyivät voimakkaasta nyyhkytyksestä. Misha ei itkenyt surusta, vaan ilosta. Ensimmäistä kertaa elämässään hän oli löytänyt jonkun, joka ei kiusaisi häntä, jonkun, joka ei hylkäisi häntä, jonkun, jonka kanssa saisi olla aina.

Minulle lastenkotien karu arki on kaukana kaikesta mitä olen kokenut, enkä voi täysin ymmärtää, miltä Mishasta tuntui. Silti tuo kertomus liikuttaa minut kyyneliin. Suljen silmäni ja näen Jeesuksen kääntävän kasvonsa, nyt minua kohti. Kuulen hänen sanovan: ”Minä näen hapuilusi ja hämmennyksesi; minä tunnen sinun uupumuksesi. Minä olen sinun kanssasi. Minä rakastan sinua enemmän kuin ikinä voit ymmärtää. Tule, minä pidän sinusta huolta, enkä minä koskaan sinua hylkää.”

Sinäkin saatat näin joulun alla olla työn ja kiireen raskauttama. Tai ehkä joulun odotuksesi koostuu toisiaan seuraavista pitkistä yksinäisistä päivistä ja yksinäisistä illoista. Jeesus on rinnallasi. Joulun lapsi vain odottaa, että kohtaat hänen katseensa ja kuulet hänen kutsunsa. Hän tuli, jotta Mishan, minun tai sinun ei enää koskaan tarvitse olla yksin. Kiitos Jeesus, minäkin rakastan Sinua!

Vapahtajan ihanaa joulujuhlaa toivottaen Mia Hagma

Christina-lehti 6/2019