Poimintoja Christinan uusimmasta numerosta
Jokaisen ihmisen elämä on jonkinlainen matka. Sillä on aina alku ja loppu, ja tuon ainutkertaisen matkan aikana Jumala, joka on rakkaus, tahtoo kohdata ihmisen. Marjo Lehikoisen Jumala kohtasi puhelimessa vähän ennen joulua – melko tarkalleen 25 vuotta sitten. Marjon perheelle avautui mahdollisuus muuttaa kahdeksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Elämä uudessa maassa oli jännittävää, mutta alkuhuuman jälkeen alkoi … Lue lisää
Hanna Räsänen on 51-vuotias vaimo ja äiti, Etelä-Karjalasta. Lähtöisin Hanna on Kiihtelysvaarasta. Lapsuus kuuden sisaruksen kanssa opetti hänet pienestä pitäen ottamaan vastuuta ja tekemään töitä toimeliaassa maatalousympäristössä. Kristitty pohtii usein, mikä on Jumalan tahto ja mikä hänen oma ajatuksensa. – Meidän ankkuripaikkamme on kiinnittyminen Kristukseen sanan ja rukouksen kautta. Luulen, että se millä ruokimme sydäntämme … Lue lisää
Tuvallinen tulee sanoista tuottava ja varastoiva. Saana-Maarit Rajala, 38, on siirtynyt perheensä kanssa pikkuhiljaa toteuttamaan lapsuudesta kumpuavaa elämäntapaa, jossa ruokaa kasvatetaan ja kerätään itse. Matkaan on sisältynyt haasteita, mutta eläinten arvostaminen, käytännön taitojen karttuminen ja toisenlaisen elämäntavan opettaminen lapsille tuo jokaiseen päivään syvää tyydytystä ja iloa. Tänä päivänä Saana-Maarit kasvattaa pihallaan kanoja, viiriäisiä ja kaneja. … Lue lisää
Tiemme kulkivat läpi Länsi-Suomen kauniiden, vehreiden peltojen, kohti Ulvilan Kaasmarkussa sijaitsevaa Mäkelän tilaa, joka on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1632. Tila on kaunis ja avara, vaahterapuut koristavat ylväästi etupihaa. Meidät vastaanottivat Anna ja Mervi Talvitie sekä Mervin 10-vuotias tytär Enni. Astuimme sisään tilan upeaan päärakennukseen, joka on rakennettu nykyiselle paikalleen 1850-luvulla. Talossa ovat esillä … Lue lisää
”Jumalan kutsuun vastaaminen on astumista meille rakkaudella räätälöityyn sankaritarinaan. Matka vaatii voimia, rohkeutta ja kestävyyttä. Se on meidän uskon taipaleemme, se on meidän erämaamatkamme, aivan kuten patriarkka-Abrahamillakin ja samalla se on suuri seikkailu kohti täydempää ja todempaa uskoa ja minuutta.” Lue rohkaiseva kolumni kokonaisuudessaan Christinan numerosta 3/2023. Kolumnin kirjoittaja Mia Hagman toimii pastorina ja … Lue lisää
Ollessani nuori opiskelija löysin kirjailija Mirjami Lähteenkorvan runoja hengellisistä lehdistä. Runot heijastivat omaa ajatusmaailmaani ja sanoittivat omia tuntojani. Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani tutustua Mirjami Lähteenkorvan kirjalliseen jäämistöön. Koin voimakkaasti, että hänen kirjoituksensa ja elämänsä vaiheet on saatava kirjaksi ja laajalle lukijakunnalle luettavaksi. Kirjoitukset ja runot, joiden kautta Mirjami peilaa tuntojaan, ovat siunaavia ja lohduttavia. Samalla … Lue lisää
”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ’Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan’”. (Psalmi 91:1-2.) Lupaukset, jotka Jumala on antanut psalmissa 91, ovat riippuvaisia siitä, että teemme hänestä turvapaikkamme. Ainoa paikka, johon menemme – ainoa paikka, jossa asumme. Hän yksin on linnoituksemme ja turvamme. Jos … Lue lisää
Muistokirja- tai ystäväkirjaperinne tunnetaan jo keskiajalta aatelissukujen piiristä. Kyläillessä ystävien ja sukulaisten luona koottiin lyhyitä muistolauseita ja tervehdyksiä erityiseen kirjaan. Kuvitukseksi saatettiin piirtää tai maalata kirjoittajan vaakuna tai muu kuva, tai kiinnittää kirjan sivulle oma hiuskiehkura tai prässätty kukka. Suomalaisetkin tutustuivat muistokirjakulttuuriin 1500-luvun lopulla opiskellessaan Keski-Euroopan yliopistoissa. Varhaisimmat jälkipolville säilyneet suomalaisnaisten muistokirjat ovat Ingeborg Tottin … Lue lisää
Tämä kirjoitus on pieni välähdys aikaan, kun Suomi oli sodassa. Luin kirjaa Lohjan kalkkitehtaan historiasta, ja sieltä minua kosketti Lohjan marttatoiminnasta kertova kirjoitus. Marttaliiton nettisivuilta löysin tietoa marttaliiton toiminnasta sota-aikana. Kirja Naisten aseet kertoi myös marttojen toiminnasta sodan aikana. Sota oli kovaa aikaa, mutta yhteisellä työllä Suomi selvisi. Rukoiltiin niin rintamalla, kodeissa kuin Suomen johdon … Lue lisää
Bancy Kinyua on aktiivinen nuori nainen Keniasta. Hän kasvoi uskovaisessa kodissa ja tuli peruskouluikäisenä uskoon. Bancy on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Hän toimii vapaaehtoistyössä seurakunnassa ja Think Africa -järjestössä sekä auttaa yksinhuoltajaäitejä. Mikä on tämän nuoren naisen tarina ja kuinka hän tuli Suomeen? Lue Bancy Kinyuan tarina kokonaisuudessaan Christina-lehden numerosta 5/22. Kuva: Pauli Mieskonen