Tunteet – hyvä renki, huono isäntä

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 42:6)

Olipa kerran äiti, joka oli supermarketissa ostoksilla. Äiti työnsi ostoskärryjä pitkin loputtomalta tuntuvaa markettihallin käytävää. Ostoskärryjen istumella rimpuili raivoisasti kiljuva parivuotias tyttölapsi. Vihdoin kaksikko pääsi kassojen tuntumaan äidin koko ajan ääneen toistellessa: ”Maija, kaikki on hyvin! Ei ole mitään hätää, kohta päästään kotiin. Maija, kaikki on hyvin!” Heidän päästyään kassojen ohi muuan vanhempi rouva rohkaisevasti hymyillen puhutteli äitiä ja kertoi ihailevansa suuresti sitä, miten lempeästi tämä jaksoi puhutella kiukkuista Maijatytärtään. Äiti vastasi tähän voipuneella äänellä sanoen parkuvan tyttären olevan Iiris ja hänen oma nimensä olevan Maija.

On kahdenlaisia tilanteita, joissa ei pitäisi vihastua: niitä joihin voi vaikuttaa, ja niitä, joihin ei voi. (Thomas Fuller)

Minulla ei ollut Maijan mantraa lasteni koetellessa eri kasvuvaiheissa hermojani riidoilla ja raivokohtauksilla. Oma keinoni pitäytyä sortumasta samaan tunnetilaan hysteerisen uhma- tai teini-ikäisen kanssa oli alkaa hyräillä tai laulaa. Tämä rauhoitti mieltäni ja antoi minulle aikaa saada omat tunteeni hallintaan. Useimmiten se toimi, toki ei aina. Edelleenkin käytän samaa yksinkertaista metodia kotona ja työtilanteissa huomatessani loukkaantumisen, ärtymyksen tai kiukun pyrkiessä samaan otetta sisimmässäni.

Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu – se johtaa vain pahaan! (Ps. 37:8)

Luoja on antanut meille laajan tunnepaletin. Hän on itse persoonallinen ja tunteva Jumala, eikä halunnut tehdä omaksi kuvakseen luomasta ihmisestä robottia vaan ajattelevan, tahtovan ja tuntevan olennon. Minkä jälkeen hän julisti tämän kaiken, tunteemme mukaan lukien, olevan hyvää. (1. Moos. 1:31)

Tunteemme eivät siis ole ongelma, mutta kaikkea tahraava synti on – ja se myös usein kaappaa tunteemme käyttöönsä. Tunteita ei voi pakottaa, mutta niitä voi opettaa ja ohjata. Jos emme sitä tee, tulee hyvästä rengistä huono isäntä. Alati vapaasti vellovat tunteet ovat kuin salakavalia virtauksia, joita vihollinen käyttää sumeilematta saadakseen meidät hukkumaan. Mikäli pyrkimyksenämme on elää tasapainoista ja silti tunnekylläistä elämää, meidän täytyy palata alkulähteelle.

Oppikaa minusta, minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. (Matt. 11:29)

Ainoastaan luovuttamalla itsemme kokonaan Jumalalle, joka on meidät luonut ja lunastanut, tunteemme mukaan lukien, voimme löytää harmonian ja rauhan elämäämme. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisena päivänä valitsemme kysyä hänen tahtoaan koko sydämestämme (Ps.119:2). Valitsemme ajatella häntä, jottemme menetä rohkeutta ja anna periksi (Hep. 12:3). Valitsemme puhua vain sitä, mikä on hyvää ja hyödyllistä ja rakentavaa (Ef. 4:29) ja myös tehdä samoin.

Sinä et voi saada itseäsi tuntemaan jotain, mitä et tunne, mutta voit saada itsesi toimimaan oikein tunteistasi huolimatta. (Pearl S. Buck)

Meidän oikeat ja totuudelliset ajatuksemme, sanamme ja tekomme alkavat vääjäämättä myös tahdittamaan tunteitamme. Jumalan rakkaus ja armo uudistavat siis myös tunneskaalaamme. Myönnettävä on, että silti tämä on elinikäinen prosessi. Eli joudun vielä varmasti lukemattomia kertoja turvautumaan hyräilyyn ja tapailemaan laulun sanoja unohtaessani, kenelle tunteeni nyt kuuluvat. Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. (Fil. 4:8)

Tunnerikasta ja siunattua loppusyksyä, Mia Hagman

Christina-lehti 5/2020