Sela!

Tässä me olemme, kansa joka pyrkii luoksesi, joka etsii kasvojasi, Jaakobin Jumala! (sela) (Ps. 24:6)

Sela-sana esiintyy Raamatussa yli seitsemänkymmentä kertaa, pääasiassa lauletuiksi tarkoitetuissa psalmeissa sekä muutaman kerran Habakukin kirjassa.

Vanhimmassa kreikankielisessä VT:n käännöksessä Septuagintassa tuo pieni sana on käännetty intermissioksi, mikä tarkottaa taukoa tai väliaikaa. Sanan tarkkaa merkitystä ei kuitenkaan varmuudella tiedetä. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että sela oli ohje muusikoille hidastaa tahtia, pysähtyä hetkeksi olemaan hiljaa, pysähtyä vain kuuntelemaan. Sela-hetki ei ollut varsinainen musiikin keskeytys, vaan luova tauko, joka teki tilaa tekstin resonoida mielissä ja sydämissä, ennen kuin siirryttiin eteenpäin.

Tänä keväänä Covid 19 -virus pysäytti maailman. Meidän kirkkomme sulki fyysiset ovensa maaliskuun puolivälissä, enkä usko, että vielä tämän lehden ilmestyessä olemme niitä avanneet. Yhteiskuntamme oravanpyörän vauhti hidastui ja osittain pysähtyi. Näin me saimme oman sela hetkemme. Se tuli meille pyytämättä ja toi tullessaan epätietoisuutta, epämukavuutta ja epätoivoakin.

Pääsiäinen, vuoden tärkein juhla, vietettiin eristyksissä, mutta mahtoiko se oikeasti erota millään tavoin aikaisemmista vuosista? Muuttiko se mitään suurelle osalle kansaa? Niin moni on itse jo pitkään eristänyt itsensä pääsiäisen sanomasta. Munia on maalattu ja lammasta syöty ajattelematta mistä nuo traditiot muistuttavat. On eletty, niin kuin Kaikkivaltias Jumala ei olisi kärsinyt ja kuollut meidän tähtemme; eletty, kuin hän ei olisi ylösnoussut ja hänellä olisi kaikki valta maan päällä ja taivaassa. Eikä tämä ole koskenut ainoastaan ei-kristittyjä.

Moni on viime kuukausina ollut pakotettu ensimmäistä kertaa miettimään, kuka tai mikä ohjaa elämäämme, millä on oikesti merkitystä ja missä on meidän turvamme.

Toivon sydämeni pohjasta, ettei tämä sela-hetki mene meiltä ohi. Ettei musiikki hiljennyt ja tahti hidastunut turhaan. Että me oikesti kuuntelemme ja kuulemme, mitä Jumala meille sanoo tämän kaiken keskellä. Tämä hetki avatkoon suljetut sydämet ja silmät näkemään Jumalan luomistyön käsittämätön kauneus ympärillämme. Se saakoon meidät ihmettelemään kärsimyksen ja rakkauden suurta mysteeriä ja kiittämään ja ylistämään Elävää Jumalaa olosuhteista riippumatta. Nyt on hetki sanoa kiitos, anteeksi, rakastan sinua. Hetki olla läsnä elämälle, hetki olla läsnä Jumalalle ja toinen toisillemme.

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän kirkastakoon meille kasvonsa. (sela) Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat. Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, ylistäkööt sinua kaikki kansat. Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, sinä johdatat kansakuntia maan päällä. (sela) (Ps. 67: 2-5)

Mia Hagman

Christina-lehti 3/2020