Aikuistuessaan Tiina Jylhä koki kotiseutunsa Etelä-Pohjanmaan rajalla sijaitsevassa Parkanon kunnassa liian pieneksi. Hän halusi elämäänsä ”jotakin suurta”. Ja niinpä hänen tiensä vei maailmalle. Ensin Tampereelle, sitten Tukholmaan, Helsinkiin, Tallinnaan ja Nizzaan.
– En nuorena osannut sanoittaa, mitä tavoittelen. Ajattelin, että kaikki syntymäpaikkakunnallani oli liian pientä. Ajattelin, että maailma tarjoaa enemmän, hienompaa ja suurempaa. Olisinpa silloin ymmärtänyt, että se, mitä kaipasin, oli Jeesus!
Tiina kertoo elämässään olleen monia vaiheita, jolloin hän on joutunut polvistumaan ja rukoilemaan.
– Aina myös sain avun. Ajattelin kuitenkin, että minun pitää ensin tehdä työhommat ja sitten vanhempana katselen niitä uskon asioita.
Ystävät ja yhteistyökumppanit ovat aina tunteneet Tiinan vahvana naisena. Muutama vuosi sitten Tiina oli elämässään tilanteessa, josta hän ei nähnyt ulospääsyä. Hän, joka aina oli ollut se, joka sanoo: ”Eteenpäin!”, ei enää tiennytkään, miten olisi voinut ratkaista yritystään kohdanneet isot haasteet.
– Jouduin sellaisen tapahtumavyöryn keskelle, että minut todella laitettiin polvilleen. En enää
tiennyt, miten tästä eteenpäin. Minulta otettiin kaikki omavoimaisuus pois. Se voimakas nainen, joka olin ollut, katosi.
Isän tyttö
Kaiken kokemansa jälkeen Tiina löysi sen, mitä oli etsinyt koko elämänsä – rauhan, armon ja henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen.
– Minulla on aina ollut ihana isä. Ajattelin, etten koskaan selviä siitä, kun hän joskus lähtee. Mutta kun isä lähti taivaan kotiin, sain taivaallisen Isän. Olen aina ollut isän tyttö – nyt olen myös Taivaan Isän tyttö.
suosittelee