Väsyneet naiset

Luin Susanna Wesleyn (1669-1742) elämäkerran viime talvena. Hän on tunnettu kuuluisien poikiensa ansiosta: John ja Charles Wesley vaikuttivat metodistiliikkeen perustajina ja olivat aikansa hengellisiä suurmiehiä. Charles Wesleyn lukuisista virsistä moni löytyy myös suomalaisista laulukirjoista.

Kirjassa avautuu sen ajan englantilainen yhteiskunta ja hengellisen kentän ajankohtaiset keskustelut, joista aina luen mielelläni. Susanna oli uskomattoman lahjakas ja syvällinen nainen. Mieleeni kuitenkin jäi eräs yksityiskohta, jota ihmettelin pari kuukautta. Susanna synnytti 19 lasta ja jäi usein lasten synnyttyä viikkojen vuodelepoon. Mistä tämä johtui?

Oliko hän erityisen heikko fyysisesti? Olivatko kotisynnytykset ilman kivunlievitystä noin rankkoja nuorille naisille? Ehkäpä suurperheen äidin elämä oli fyysisesti kuluttavampaa 300 vuotta sitten. Toisaalta nykyäänkin on kulttuureita, joissa synnyttänyt nainen viettää lapsivuodeajan tiukasti levossa, ja sukulaiset auttavat kotitöissä.

Itse olen synnytysten jälkeen kävellyt synnytyssalista osastolle, muuttanut kaupungista toiseen kaksiviikkoisen vauvan kanssa ja viettänyt tavallista lapsiperhe-elämää. Tykkään tehdä asioita ja olla aktiivinen, enkä olisi osannut jäädä vuoteeseen moneksi viikoksi. Aikamme on erilainen.

Lopputalvesta makasin sängyllä lasten pomppiessa ympärillä. Ekaluokkalainen halusi varata erään kirjan kirjastosta ja kuulin itseni sanovan: “Kulta, äiti ei nyt jaksa”. Se summasikin täydellisesti menneen talven. En enää jaksanut. Pakolliset asiat hoituivat, mitään ylimääräistä en voinut. En jaksanut tehdä edes asioita, joista nautin, kirjat jäivät lukematta.

Väsymiselle on helppo löytää aina jokin syy ja selitys. Lapset valvottavat, töissä on kiireitä, projektit vievät energiaa. Tällaista se vanheneminen on! Mutta jos lamauttava väsymys ei parane, jos mitään  ei jaksa työpäivän jälkeen, ei voimattomuuden syy välttämättä ole ruuhkavuodet ja nykyajan oravan pyörä.

Tutkimusten jälkeen selvisi, että minulla on vakava raudanpuute. Moni oire sai selityksen. Aihetta tutkittuani opin, että raudanpuute on yleinen mutta huonosti ymmärretty vaiva. Ei minullakaan ensimmäinen lääkäri huomannut tutkia rautavarastoja. Onneksi rauta usein nousee tabletteja syömällä ja oireeni alkoivat helpottaa.

Nyt ymmärrän Susanna Wesleyn viikkojen lapsivuodeajan. Kuukautiset, raskaudet ja synnytykset kuluttavat naisten rautavarastoja. Hän oli itse 25-lapsisen perheen kuopus, joten voi olla, että Susanna syntyi raudanpuutteisena. Tiedettiinkö tästä siihen aikaan? Ruoka ei varmastikaan korvannut näitä raudanmenetyksiä. Lepo oli usein ainoa lääke.

Kirjoitan asiasta, koska moni nainen on väsynyt. Ehkä sinäkin vain raahaudut päiviesi läpi, vaikka haluat hoitaa perheesi hyvin, olla aktiivinen seurakunnassa ja olla siunaukseksi työsi kautta. Ymmärrän sinua. Kirjoitan, jotta voisimme pitää silmällä lapsiamme. Huono ruokahalu, keskittymiskyvyn puute ja jalkasäryt voivat olla raudanpuutteen oireita.

Olen kirjoittanut lepopäivän tarpeellisuudesta ja omien rajojen ymmärtämisestä. Tiedän, miten hengellinen kasvu ja emotionaalinen kypsyys antaa voimia haastavaankin arkeen. Innostun, kun joku löytää oman paikkansa Jumalan suuressa suunnitelmassa, ja aina toivon, että kasvavampi osa Jumalan seurakuntaa löytäisi omien lahjojen käytön ilon.

Tämän kokemukseni jälkeen ymmärrän entistä paremmin, miten monet asiat vaikuttavat jaksamiseen. En ollut laiska, stressaantunut, masentunut tai mukavuudenhaluinen. Olin väsynyt ja sille oli fyysinen syy.

Monet asiat naisten elämässä ovat parantuneet Susanna Wesleyn ajoista, mutta naiseuden haasteet ovat yllättävän samankaltaisia. Jos olet tavallista väsyneempi etkä löydä asialle normaalia selitystä, on ihan hyvä käydä lääkärissä selvittämässä syitä. Joskus taustalla on suhteellisen helposti hoidettava raudanpuute.

Teksti: Maria Turner