Vaimo on miehen kruunu | Tarja Laitinen | Avioliittoon astuminen on iso askel kohti vastuullista elämää. Tarja kokee, että on joutunut kipuilemaan ja taistelemaan paljon, jotta sai raivattua tiensä raivottaresta arvojensa mukaiseen vaimon rooliin.

– Halusin oppia rakastamaan miestäni syvästi ja kunnioittamaan häntä sellaisena kuin hän on. Koskaan ei ole myöhäistä muuttaa liittonsa suuntaa parempaan. Se on aina tahdon valinta – tahdon rakastaa!

Raamatun arvoja ei tänä päivänä pidetä samalla tavalla arvossaan, kuin menneinä vuosina ja erityisesti avioliiton osalta niitä pidetään helposti vanhanaikaisina. Mutta Tarjan elämäntarina todistaa, että juurikin Jumalan luoma järjestys tuo sen suojan ja turvan, jota rakastavaan ja tasapainoiseen perhe-elämään tarvitaan.

Kun mies saa olla omalla paikallaan perheensä päänä, palvellen, huolehtien ja rakastaen, vaimon on helppo kunnioittaa häntä. Kun vaimo kunnioittaa miestään ja osoittaa arvostusta ja ihailua hänelle, miehen on helppo rakastaa ja palvella vaimoaan.

– Meidän oma liittomme alkoi myrskyisästi, sillä olimme molemmat rikkinäisiä, tunnelukkojemme sitomia ja luonteiltamme hyvin vahvoja. Meitä saattoi kutsua toivottomaksi pariksi, mutta onneksi Jumala on erikoistunut toivottomiin tapauksiin! Jumalan hellässä ja kärsivällisessä hoidossa, opetuksessa ja johdatuksessa, olemme saaneet kasvaa eheäksi ja tasapainoiseksi pariksi. Mutta se on vaatinut paljon työtä ja kyyneleitä. Oma minä on joutunut murtumaan, jotta uutta on voinut kasvaa tilalle. Tälle matkalle mahtuu paljon itsetutkistelua sekä anteeksiantoa itselle ja toiselle, Tarja pohtii.

Vaimo on miehen kruunu

Eräänä päivänä Jumala avasi Tarjan ymmärrykseen kirkkaasti sen, mitä tarkoittaa, että mies on perheenpää niin kuin Kristus on seurakunnan pää ja, että vaimon tulee kunnioittaa miestään niin kuin seurakunta kunnioittaa Kristusta.

– Kristittynä arvostan, ihailen, luotan, kiitän, ylistän, kuuntelen Jeesusta ja iloitsen hänen läsnäolostaan ja johdatuksestaan. En luonnollisestikaan halua olla vaativa, tyytymätön tai arvostella häntä, enkä kapinoi häntä vastaan tai kyseenalaista hänen suunnitelmiaan minua varten. Samat kunnioituksen periaatteet pätevät siis myös suhteessani mieheeni.

Kun Tarja alkoi toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa avioliitossaan, asiat alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. Hän ymmärsi kunnioittamisen tarkoittavan sitä, että hyväksyy miehensä juuri sellaisena kuin hän on, virheineen, luonteenpiirteineen ja tapoineen.

– Jotta se oli mahdollista, muutoksen täytyikin tapahtua minussa itsessäni. Minun täytyi tarkastella omia toimintatapojani, vaatimuksiani, odotuksiani ja mielikuviani täydellisestä miehestä. Minun täytyi antaa miehelleni tilaa olla perheen pää ja luopua kontrollista. Jos toivoin johonkin asiaan muutosta, siitä täytyi keskustella yhdessä rakentavaan sävyyn, ei vaatien.

Muutokset Tarjan omissa toimintatavoissa alkoivat näkyä vähitellen avioparin arjessa monella tapaa. Tarjan sanoin nalkuttavasta, arvostelevasta ja tyytymättömästä vaimosta alkoikin tulla lempeä, kannustava, arvostava, toista tukeva ja rohkaiseva.

– Aloin iloitsemaan mieheni ajatuksista ja ehdotuksista, enkä tyrmännyt niitä kelvottomina. Kaikki tämä mahdollisti myös mieheni henkilökohtaisen kasvun omassa elämässään.

Jatkuvan kädenväännön ja kilpailuasetelman tilalle tuli toista kunnioittava ja kuunteleva vuorovaikutus.

– Teimme yhteisiä päätöksiä, joihin molemmat halusivat sitoutua. Meistä alkoi kasvamaan tiimi, joka toimii kuin yksi ruumis, toinen toisistaan huolehtien. Mieheni sanoja lainaten, pelaamme nyt tiiminä samassa joukkueessa, jossa meillä on yksi yhteinen maali.

Lue Tarjan tarina kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 3/24.