Siunaavat kädet | Maarit Kangasmäki, 57, on kätilö, vaimo, äiti, isoäiti ja rukoileva Jumalan palvelija. Työssään hän siunaa jokaisen lapsen ottaessaan pienokaisen vastaan äidin kohdusta. Puolisonsa Akin kanssa hän palvelee Kauniinportin ihme -ohjelmassa ja eri seurakunnissa Jumalan antamilla armolahjoilla.

Lukiovuosina Maarit pohti tulevaisuuden ammattia ja punnitsi vaihtoehtoja: lasten erikoissairaanhoitaja vai kätilö? Koska oma äitikin oli pitänyt kätilön työstä ja Seinäjoella tehdyt hakutestitkin vahvistivat valinnan, hän aloitti opinnot Helsingin Kätilöopistolla. Uusi kaupunki alkoi pian tuntua kotoisalta Seinäjoen ystävien ansiosta, ja heidän myötä Maarit pääsi myös heti mukaan uuteen seurakuntaan.

– Puhuimme aina, että lummukkalaaset kokoontuu, kun tapasimme toisiamme, Maarit muistelee nauraen.

Siunaavat kädet

Koulutuksen alussa opiskeltiin sairaanhoitajan taitoja ja hoidettiin terveitä lapsia ja vanhuksia. Vasta oman alan harjoittelussa Maarit koki tehneensä oikean ammatinvalinnan.

– Mutta kun ensimmäisen harjoittelun aikana jouduin ensimmäiseksi kohtaamaan perätila- ja hätäsynnytyksen, ajattelin, että hupsista, mihinkähän minä olenkaan ryhtynyt, Maarit muistelee.

Rinnallaan kokenut Linnea-ohjaaja Etelä-Pohjanmaalta Maarit kuitenkin sai kokemusta säännöllisistä
synnytyksistä ja sai kokea perheiden ilon syntyneestä lapsesta.

– Siunaan käsilläni jokaisen vastasyntyneen lapsen, Maarit paljastaa.

Synnytyssalissa työskentely on ollut rakkainta, vaikka työn kuva onkin laajentunut koko naisten elinkaaresta huolehtimiseen.

– Hoidamme nykyisin synnyttäneitä äitejä, naistentautien potilaita ja muidenkin alojen leikkauksista toipuvia potilaita, Maarit kertoo.

Konkreettisen osoituksen Jumalan huolenpidosta ja uskollisuudesta Maarit koki puolisonsa saatua traagisen sairauskohtauksen kädenvääntökilpailussa Kurikassa.

– Oman rakkaan ihmisen elvytys oli niin järkyttävä näky, että Jumalan antama rauhakin järkkyi hetkeksi. Jumala kysyi minulta, että luotanko hänen viisauteensa ja siihen, että hänen iankaikkiset käsivartensa kantavat, olkoot olosuhteet mitkä tahansa, Maarit muistelee kiitollisena.

Maarit sai rohkeuden rukoilla miehensä toipumisen puolesta ja huusi kovaan ääneen: – Tule takaisin,
Aki.

Pian sen jälkeen Akin spontaani hengitys alkoi toimia ja sydämen sykekin palautui. Puoliso alkoi jo äännellä ja vastasi lääkärin kysymykseen ihmeellisen selkeästi ja huumorilla, minkä lääkäri totesi olevan hyvä merkki aivojen toiminnan kannalta. 27 minuuttia kestäneen elvytyksen jälkeen on harvinaista toipua kokonaisvaltaisesti niin nopeasti, kuin Aki toipui myöhemmin teholla ja sairaalahoidossa. Tätä lääkärit ja hoitohenkilökuntakin ihmettelivät.

Lue koko Maaritin haastattelu Christinan-lehden numerosta 4/25.