Raamatussa olevat määritelmät rakkaudesta, jotka usein avioliittoon vihkimisen yhteydessä luetaan, ovat kuvausta kolmiyhteisen Jumalamme persoonasta. Jumala on rakkaus. Hänen kuvinaan meidät on kutsuttu rakastamaan; kasvamaan kypsiksi aikuisiksi kyvyssämme rakastaa häntä yli kaiken, itseämme ja toista ihmistä  lähellämme. ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa…” (Room. 13:10.)

Tutkimukset suomalaisten naisten kokemasta lähisuhdeväkivallasta ovat yhä korutonta luettavaa. Suomi on EU:n maista naisille kaikkein turvattomimpia maita. Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimus (Eurostat 2024) osoittaa, että jopa 57 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai niiden uhkaa elämänsä aikana. Kakkosena tulevan Ruotsin vastaava prosenttiosuus on 52,5.

Rakkaus ei kohtele kaltoin

Väkivallan tarkoituksena on hallita toista ihmistä henkisen, fyysisen, seksuaalisen, taloudellisen, hengellisen, kunniaväkivallan tai vainoamisen kautta. Joskus vallankäyttö näkyy ulkoisesti mustelmina, irronneina hampaina tai katkenneina luina. Joskus se piiloutuu hymisevien kulissien tai uhkaavan eleen taakse, jonka vain uhri kokemuksensa vuoksi ymmärtää. Yhtä kaikki se rikkoo aina yksilön arvon ja henkilökohtaisen koskemattomuuden rajat. 2010-luvulla keskimäärin 15 suomalaisnaista vuodessa menetti henkensä parisuhdeväkivallan seurauksena, eivätkä tilastot näytä muutosta parempaan.

Usein väkivaltaisesta parisuhteesta irtautuminen täytyy tehdä tilanteessa, jossa inhimilliset voimat ovat kaikkein vähäisimmät. Väkivalta traumatisoi ja  parisuhdeväkivallan uhri kärsii usein traumaperäisestä stressihäiriöstä. Uhri tarvitsee paljon ulkopuolista tukea. Vasta, kun uhri kokee olevansa turvassa, elimistön kokoaikainen stressitila alkaa purkautua. Toipuminen vie aikaa.

(Kuvan nainen ei liity artikkeliin)