Siirry sisältöön

Kolumnit

Rakkaudellisia kohtaamisia

Istun huvimajassa ja katson, kuinka pieni sisilisko yrittää tulla sisälle. Se kuitenkin päättää toisin, ja lähtee vipeltämään ruohikkoon. Rantaan menevillä rappusilla elelee iso sisilisko. Kun tapaan sen, juttelen sille. Se pysähtyy hetkeksi ja vilahtaa sitten nopeasti portaan alle. Näin on usein ihmistenkin laita, kun kohdataan se on pieni hetki, ja sitten taas eteenpäin. Katse ja hymy ovat kivoja kohdattaessa. Tulee sellainen, tässä ollaan yhdessä vaikka ei tunneta, tunne. Kävin puutarhakaupassa ja tulin kassalle. Laitoin tavarani pöydälle, jossa ne tunnistettiin ja lyötiin kassaan. Juttelin jotain ja etsin katsekontaktia. Kassalla palveleva vanhempi nainen, ei katsonut kertaakaan minuun, vaan katsoi koko ajan poispäin. Kiitin ja lähdin. Mietin miten vaikeaa on joidenkin kohdata vaikka vain ammatillisesti. Olisin halunnut katsoa silmiin ja kiittää palveluksesta.

Christina-lehden nro 4 aiheena on yhteyttä ja kohtaamisia. Ihminen tarvitsee molempia. Samoin tarvitsemme myös yksin olemista ja hiljentymistä. Mennyt viikko oli täynnä sosiaalisia tilanteita, yksilöiden ja ryhmien kohtaamisia. Pyrin keskittymään ja kuuntelemaan ja se vaatii vastapainoksi latautumista ja rauhassa oloa. Vetäydyn, jos mahdollista yksinoloon ja luonnon rauhaan. Kuinka ihanaa on olla luonnon keskellä, joka ei vaadi mitään, ollakseen olemassa ympärilläni.

Kun kysyn etäältä vanhalta ystävältä, mitä kuuluu? Hän vastaa, että tasapuolisesti kaikkea. Silloin on hyvä tilanne, kun on tasapuolisesti kaikkea.

Kun äitini kuoli, kaipasin hänen soittojaan ja ääntään: ”äiti tässä hei”. Soittelimme usein ja tapasimme, kun vaan oli mahdollista. Äiti oli reumainvalidi, eikä päässyt matkustamaan, mutta minä kävin hänen luonaan aina kun ehdin ja pääsin. Soitot olivat tärkeitä ja juttelu äidin kanssa.

Äidin poismeno jätti tyhjän tilan, koska äiti välitti minusta aidosti. Hyvät tapaamiset ja kohtaamiset ovat tärkeitä. Edesmennyt isäni sanoi, että aina pitää pyrkiä eroamaan niin, että siitä jää hyvä muisto, sillä voi olla, että enää ei koskaan tavata.

Vanhempani elivät ja kuolivat uskossa Jeesukseen, joten tiedän, että kohtaan heidät ja muut menneet rakkaat taivaan kodissa. Onkin tärkeää seurata Jeesusta ja olla valona ja hänen rakkautensa tuoksuna maailmassa. Sitä toivon ja rukoilen itselleni, kun kohtaan ihmisiä.

Rakkaudellisia kohtaamisia

Mirja