Siirry sisältöön

Poiminnat

Parasta on yhdessä tekeminen | Kitti Kumpulainen

Parasta on yhdessä tekeminen | Kitti Kumpulainen | Huhtikuun alussa oli jälleen Saarijärvellä naistenilta. Illan aiheena oli Vaikeat tunteet; syyllisyys ja häpeä. Teemaa käsiteltiin paneelikeskustelun keinoin. Alustaja esitti tiivistettyä tietoa häpeän ja syyllisyyden syntymekanismeista, juurista, seurauksista ja auttavista keinoista. Panelistit jakoivat kokemuksia omasta elämästään. Paneelin jälkeen oli mahdollisuus henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja rukoukseen. Illan päätteeksi nautittiin kiireettömästi iltapala. Naisteniltoja toteuttaa kolmenkymmenen naisen tiimi.

Häpeän ja syyllisyyden ajatukset ja tunteet voivat kummuta monenlaisista elämän tapahtumista, kuten
esimerkiksi varhaisvaiheiden kokemuksista. Ne eivät siis aina perustu tekoon, jonka itse on tehnyt. Rikoksen tai esim. kaltoinkohtelun uhri usein tuntee häpeää ja syyllisyyttä. Häpeä ja syyllisyys voivat tietenkin myös perustua todelliseen tekoon, jonka itse on tehnyt.

Syyllisyys ja häpeä voivat olla signaaleja muutoksen tarpeesta. Ne eivät siksi ole pelkästään huonoja tai haitallisia tunteita. Jos oman elämän teot ja valinnat ovat ristiriidassa sisäistettyjen arvojen kanssa, syntyy ns. tunnekonflikti. Se voi ohjata muuttamaan arjen valintoja parempaan suuntaan.

Häpeä on haitallinen tunnetila silloin, kun se ikään kuin rampauttaa elämää. Seurauksena voi olla esimerkiksi tarjoutuvien mahdollisuuksien välttäminen, itsensä asemoiminen alas, epäonnistumisen odotus, motivaation puute, itseluottamuksen vähäisyys, roolien kautta päteminen tai tappion hyväksyminen normaalina. Elämältä ei siis edes odota hyviä asioita.

Naistenpäivien kantava ajatus Saarijärvellä on, että tarvitsemme Jeesusta ja hänen rakkauttaan elämäämme. Jeesus sitoo särjettyjä sydämiä, julistaa vapautta, poistaa kahleet, lohduttaa murheellisia ja antaa anteeksi. Jumala tuntee mielettömyytemme, eikä syyllisyytemme ole häneltä salassa (Psalmi 69:6). Hän on meitä varten, hän rakastaa enemmän kuin voimme käsittää. Siksi on niin turvallista ja riemullista kääntyä Jeesuksen puoleen kaikissa elämän asioissa.

Parasta on yhdessä tekeminen

Saarijärven naisteniltoja on aiemmin järjestetty eri seurakuntien toimesta harvakseltaan. Moni koki ne hyviksi ja toimintaa haluttiin kehittää. Vuonna 2019 syntyi pieni tiimi, joka otti tehtäväkseen toteuttaa naistenillan joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Sittemmin iltoja on ollut neljä kertaa vuodessa. Aluksi naistenillat olivat tilassa, jonne mahtui maksimissaan viisikymmentä ihmistä. Tila jäi nopeasti pieneksi. Siirryttiin Saarijärven helluntaiseurakunnan tiloihin. Nyt osallistujia on jo yli sata henkeä.

Porukkaan, joka osallistuu naisteniltojen toteutukseen, kuuluu jo 30 naista. Tästä ryhmästä jokaista
yksittäistä naisteniltaa varten lähtee mukaan pienempiä tiimejä. Osa hoitaa some-päivitykset ja mainostuksen, osa suunnittelee illan sisältöä. On somistajia, keittiössä ahertajia, yhteyden pitäjiä, tarvittavan infon kokoajia ja kaikessa mukana osallistuvia. Kokonaispalettia koordinoi Sirja Oittinen ja hän tarkistaa, että jokainen osa-alue tulee hoidettua loppuun asti.

Tiimiin kuuluu naisia kaikista paikallisista kristillisistä seurakunnista. Viestinnän selkeyttämiseksi tiimille haluttiin nimi. Vuonna 2024 järjestettiin nimikilpailu ja voittajaksi valikoitui Women of The Word eli WoW. Nimi korostaa Raamattuun sitoutumista. Samalla menetelmällä syntyi myös oma logo. Oman nimen ja logon myötä tiimi juhli viidettä toimintavuottaan.

– Itse osallistuin Saarijärven naisteniltaan ensimmäisen kerran marraskuussa 2024. Sain olla puhujavieraana illassa, jonka teema oli ilo ja erityisesti se ilo, jonka Jeesus antaa. Aihe on minulle erittäin mieluisa ja monissa elämän haaksirikoissa koeteltu. Olen kertonut tästä kaikesta myös TV7:n Lähteellä-ohjelmasarjassa. Voit käydä kuuntelemassa haastatteluni sieltä. Nyt olen osa WoW-tiimiä ja saan toteuttaa kutsumustani yhdessä toisten kanssa. Tässä kaikessa on riemullista elää todeksi niitä lupauksia, joita Jeesus meille Sanassaan antaa.

Lue koko Kittin haastattelu Christinan-lehden numerosta 3/25.