Minulla oli pienenä jaloissa tuskaisia kasvukipuja ja muistan, kuinka äitini lämmitti kamiinan päällä pyyhkeitä, joita hän pitkin yötä kietoi jalkojeni ympärille kolotusta helpottamaan. Isoksi kasvaminen teki kipeää.
Kipeää kasvaminen tekee myös henkisesti, sillä se edellyttää muuttoa pois tuon turvallisen kotikamiinan ääreltä, ja muutot ovat aina rankkoja. Jokainen muutto tarkoittaa luopumista jostain totutusta ja turvallisesta, tutusta pihapiiristä, rakkaista maisemista, monista merkityksellisistä ihmissuhteista.
Luopuminen on itselleni jälleen ajankohtaista, sillä edessä on muutto valtameren yli takaisin Suomeen. Elämäni lukuisten muuttojen myötä olen löytänyt uusia merkityksiä Uuden testamentin ainoalle kertomukselle Jeesuksen nuoruusvuosista, siitä kuinka hän 12-vuotiaana jää Jerusalemiin vanhempiensa tietämättä (Luuk. 2:41–52).
Jokainen äiti voi kuvitella Marian suunnattoman hädän tämän huomatessa, ettei Jeesus olekaan heidän matkaseurueessaan. Syvän huolen valtaamina Maria ja Joosef palaavat etsimään poikaansa. Kolmen epätoivon täyteisen etsintäpäivän jälkeen he vihdoin löytävät tämän Jerusalemin temppelistä. Marian sydämeen kumuloitunut huoli ja hätä purkautuvat moitteena Jeesukselle: ”Poikani, miksi teit meille tämän?” (Luuk. 2:48.)
Kuulen mielessäni: ”Missä sinä nuori mies olet oikein ollut? Me emme isäsi kanssa kokeneet mieltä kuohuttavia enkelien ilmestymisiä, syntymääsi karussa eläinsuojassa ja pakomatkaa Egyptiin vain hukataksemme sinut Jerusalemiin!”
Mutta Jeesus ei ole se, joka on kateissa; hän tietää, kuka hän on ja mihin hän kuuluu. Hänen vanhempansa ovat ne, jotka tässä kohtaa ovat kateissa. Tämä Luukkaan tuttu kertomus Jeesuksen kasvuiästä on itse asiassa Marian ja Joosefin kasvukertomus.
Jeesus vastaa äitinsä kysymykseen kysymyksellä: “Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2:49.) Maria ja Joosef eivät siinä tilanteessa ymmärrä näiden sanojen merkitystä. Luulenpa kuitenkin tämän Jeesuksen lempeän kysymyksen käynnistäneen Marian sydämessä sekä kivuliaan että välttämättömän kasvuprosessin.
Jeesuksen oli aika siirtyä kotikamiinan ääreltä Isän taloon ja Marian aika tulisi tehdä samoin. Hänelle se tarkoitti Jeesuksen luovuttamista oikealle Isälleen sekä roolien vaihtumista, äiti ei enää kasvatttaisi poikaansa, vaan äidin tulisi kasvaa poikansa kaltaisuuteen. ”Poikani, miksi teit meille tämän?” ”Siksi koska rakastan teitä.” Rakastan teitä ja haluan teidän kasvavan, kasvavan niin, että tekin voitte muuttaa Isän kotiin.
Jeesus ei ainoastaan kerro, että meitä odottaa toinen koti, vaan hän myös ohjaa ja kasvattaa meitä sitä kotia varten. Meidän täytyy puolestamme olla valmiita kasvuprosessiin, johon kuuluvat kipu ja luopuminen.
Rakkaassa virressä Joka aamu on armo uus, lauletaan: ”Herran hoidosta kiittäkäämme, kun hän taivasta varten kasvattaa”. Jokainen elämäni muutto on kasvattanut minua. Olen oppinut rakastamaan ilman tarvetta takertua ihmisiin tai paikkoihin sekä oppinut luopumaan ymmärtäen, ettei yhdessä koettu rakkaus katoa mihinkään, jos sen perusta on Jeesus.
Siunaavin ajatuksin, Mia Hagman
Christina-lehti 3/2021