Kutsuna olla minä

– Läpi koko nuoruuden suurin päämäärä elämässäni oli se, että täytän Jumalan kutsun. Päiväkirjaan kirjoitin, että kestän mitä vain mutta en sitä, että en täyttäisi tehtävää, jonka Jumala on minulle varannut. Siksi olen halunnut seurata kutsua silloinkin, kun se on vaatinut radikaaleja päätöksiä.

Iina ei muista, milloin kutsumustietoisuus ensi kertaa heräsi hänessä. Ehkä se oli yläkoulussa, kun hän pyysi koulukavereita rukouspiiriin ja piti heille ensimmäisessä kokoontumisessa palavan saarnan. Tai ehkä se oli jo alakoulussa, kun hän vaati, että oppilaille tarjottaisiin paikallisen meijerin maitoa. Olihan hänen isänsä maatalousyrittäjä. Kun vaatimus ei mennyt läpi, Iina lakkasi juomasta koulussa tarjottua maitoa ja poikkesi joka aamu koulumatkallaan vanhempiensa navettaan hakemaan mukaansa pullollisen tilan omaa maitoa.

– Yläkoulussa vaadimme, että kotikuntaani Valkealaan oli perustettava nuorisovaltuusto, ja olin itsekin ensimmäisiä nuorisovaltuuston jäseniä. En oikein tiedä, mistä halu vaikuttaa on tullut, mutta ehkä sillä on jotain tekemistä perhetaustani kanssa. Olin maanviljelijän tyttärenä kasvanut rakastamaan tätä maata ja ymmärtämään Jumalan siunauksen merkityksen kansakunnalle.

Teksti: Susanna Suomi

Kuva: Outi Mähönen

Lue koko juttu pian ilmestyvästä Christina-lehdestä!