Siirry sisältöön

Kolumnit

Joulu palmujen katveessa

Täällä Floridassa on joulua odoteltu jo syyskuusta lähtien. Silloin ilmestyivät ensimmäiset keinokuuset kauppoihin. Halloween- ja Thanksgiving- eli kiitospäivärihkamat olivat joulukuusien kanssa esillä aina marraskuun lopulle. Nyt kaupan hyllyt ja näyteikkunat pursuavat punavihreitä ja kultahopeisia jouluornamentteja rinta rinnan sinivalkoisten Hannukah-koristeiden kanssa. Joulun kaupallisuutta ei kukaan tunnu kauhistelevan ja kauppojen odotetaan olevan auki vuorokauden ympäri. Onneksi saa olla kirkolla töissä. Ja jos ei anna helteen häiritä, niin täälläkin voi hyvin päästä suomalaiseen joulutunnelmaan.

Seurakunnassamme joulu alkaa perinteisesti ensimmäisestä adventista Hoosiannaa laulaen. Itsenäisyyspäivän juhlinta kuuluu joulun odotukseen ja sitä vietetään täällä näyttävästi paikallisen veteraanijaoston johdolla. PikkuLuciat laulavat kirkkomme joulukonsertissa ja Kauneimmat Joululaulut-tilaisuuden päälle tarjotaan torttukahvit. Joululeivonnaisia, piirakoita sekä joulupöydän laatikoita voi ostaa joulumyyjäisistä. Osa jouluherkuista haetaan tunnin ajomatkan päästä Ikeasta.

Jouluaattona täällä julistetaan joulurauha paikallisessa puistossa, missä myös kajahtaa Lutherin sanoin Jumala onpi linnamme. Aattoiltana vietämme kirkossa englanninkielistä kynttilähartautta ja joulupäivän aamuna kokoonnumme suomenkieliseen ehtoollisjumalanpalvelukseen.

Jossain siinä aattoillan ja jouluaamun välissä seimestä loistava valo tuo sitten rauhan omaankin sydämeen. Kauppojen mieletön markkinahumu ei enää häiritse. Hetkeksi saa luvan kanssa unohtaa ympäröivän maailman kaaoksen ja kontaktit. Mitä hyvänsä onkin tapahtunut viime vuoden tai viikon aikana, siitä huolimatta joulu on jälleen täällä. Seimen valossa saan levätä.

Tuo pieni seimi alhaisessa eläinten suojassa kätkee sisälleen kaiken, koko minun elämäni. Oli elämässäni sitten surua ja murhetta tai kiitosta ja kyllyyttä. Seimi kätkee sisäänsä jokaisen minun kipuni ja menetykseni, jokaisen iloni aiheen. Siihen kätkeytyy myös kaikki toivoni, siihen kätkeytyy ainoa toivoni. Mahtoivatko seimen äärelle polvistuneet paimenet aavistaa, että seimessä uinuva lapsi avaisi heille tien, antaisi heille elämän ja pyyhkisi kaikki heidän kyyneensä? Pimeyden keskelle on jälleen syttynyt valo, lapsi on jälleen syntynyt. Jumala, Immanuel, on edelleen kanssamme.

Joulun syvää rauhaa ja siunausta sinulle toivottaen, Mia Hagman

Christina-lehti 6/2018