En ole pelkästään kiva nyökyttelevä terapeutti

Sirpa Laitinen on viiden lapsen äiti, evankelista, terapeutti ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Hänen sydämellään on erityisesti kivun ja haavoittuneisuuden keskellä elävien ihmisten kohtaaminen.

Sirpa kertoo, kuinka monilla on ihmissuhdeongelmia, masennusta, ahdistusta, erilaisia riippuvuuksia ja kamppailua huonon itsetunnon tai pelkojen kanssa. Pinnan alla saattaa olla asioita, joita ei ole itse pystynyt käsitteleämään, mutta terapiassa moni löytää syyn. Terapeuttina hän auttaa avaamaan lukkoja ja antaa uusia näkökulmia.

– On myös todettava, että ihminen ei välttämättä itse uskalla olla rehellinen tai halua päästää irti. Olen huomannut, että monesti ongelmien juuret palautuvat ylpeyteen, joka voi olla seurausta esimerkiksi hylkäämisen tuottamasta häpeästä. Jumala toimii näissäkin tilanteissa hienovaraisesti, koska hän näkee rikkinäiseen käytökseen johtaneet taustamme.

Jaakobin kirjeessä sanotaankin: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

– Terapiatilanteissa olen nähnyt, kuinka usein nöyrtyminen on eheytymisen avain. Nöyryyden kautta Jumala voi ikään kuin murtautua ongelman keskelle. Silloin Pyhä Henki pääsee hoitamaan sisimmän haavoja. Samalla saamme voimaa vapautua elämäämme kahlitsevista asioista. Tämän olen itsekin omakohtaisesti saanut kokea. – En ole pelkästään kiva terapeutti. Eikä se hyödytä, jos vain ongelmien edessä nyökyttäisin kohteliaasti. On myös uskallettava rohkaista eteenpäin, koska emme voi vapautua menneisyyden kahleistamme pitämällä niistä kiinni. On päästettävä irti ja otettava itse askel kohti parantumista ja vapautumista. Tällä tiellä meitä tukee armollinen, rakastava ja laupias Jumala.

Raamattu opettaa, kuinka Jumala rakastaa ihmistä valtavasti. Hänen rakkautensa lohduttaa, eheyttää ja parantaa. Jumalan rakkauden kokemus on myös hoitavalla tavalla murtavaa, ja siksi terapiatilanteissa välillä itketäänkin yhdessä, Sirpa kertoo. – Näissä tilanteissa ihmisen asettamat lukot ovat murtuneet, ja Jumalan Pyhä Henki tekee uutta elämää luovaa työtään.

Teksti: Erika Niemelä

Kuva: Ari-Pekka Niemelä