Vastakohdat yhdessä

Lapsena Sanna Reetta Lehtoa kutsuttiin Peppi Pitkätossuksi punaisten lettiensä ja vilkkaan ja nauravaisen luonteensa takia. Ajan hengen mukainen kasvatus rohkaisi vallattomuuteen ja vapauteen ilman rajoja, mutta hymyn takana piili surua. Iloinen ja nauravainen Sanna on vieläkin, mutta vallattoman tytön tilalla on kurinalainen nainen ja pastori, joka on löytänyt sydämestä kumpuavan ilon.

– Lapsuudesta jäi sellainen identiteetti, että piti olla niin kuin Peppi: rasavilli, kapinallinen ja kuriton. Uskoon tultuani ymmärsin, että se oli lihan vapautta eikä todellista vapautta. Niinpä minun piti alkaa muodostaa uutta identiteettiä. Uskoontulon lisäksi suurin minua muuttanut asia on ollut avioliitto mieheni Tomin kanssa.

Vasemmistolaisesta taustasta tuleva Sanna tutustui Jyväskylän vapaakirkossa Tomi Lehtoon, jonka taustalla on monta polvea vapaakirkollisia herättäjiä.

Kahdenkymmenen vuoden avioliitto rauhallisemman Tomin kanssa on muovannut Sannan vilkasta luonnetta.

– En osaa kuvitella, millaiseksi olisin kasvanut ilman häntä. Luonnollisesti olemme täysin vastakkaisia. Hän on kuin vasen aivolohko ja minä oikea. Minä olen intohimoisen palava ja joustavampi ja hän on periaatteellinen ja ehdoton. Se on piirre, johon hänessä ihastuinkin: hänellä oli korkea standardi ja vahvat moraaliset arvot, kun itse olin lepsumpi. On oikeastaan ihme, että meistä on tullut yksi. Mutta se on Raamatun opettama salaisuus avioliitosta: kun tulee yhdeksi lihaksi toisen ihmisen kanssa, se vaikuttaa myös persoonaan.

Sannan ja Tomin tavatessa toinen oli juuri uskoon tullut, palava nuori nainen, sosiaalinen ja seurallinen. Toinen taas oli tapakristillisyyteen jumiutunut seurakuntanuori, päättäväinen ja rauhaa kaipaava introvertti.

– Kun tapasimme, minussa oli rikkinäisyyttä ja hän kaipasi uudistumista uskossaan. Tomi täyttyikin Pyhällä Hengellä ja antautui kokonaan Jeesukselle. Koska olimme niin erilaisia, tarvitsimme yhteisen näyn ja pohjan. Omien pastoriemme kannustamana lähdimme Floridaan raamattukouluun, jossa kasvoimme yhdessä. Monelle parille ensimmäinen vuosi voi olla hämmentävä, kun opettelee elämään yhdessä. Me istuimme raamattukoulun penkillä ja saimme sieltä aikataulun ja raamit. Ei tarvinnut miettiä, nukutaanko tänään pitkään ja mitä oikein tekisin elämälläni. Saimme myös mallia muista aviopareista ja perheistä: opimme, miten ollaan nainen ja mies ja miten lapset kasvatetaan. Meistä tuli amerikkalainen perhe.

Teksti: Susanna Suomi

Kuva: Sanni Tunturipuro

Lue koko teksti elokuussa ilmestyvästä Christina-lehdestä!