Ennalleen

Heidi on hyvin suunnitelmallinen ihminen, ja yhtäkkiä hänen edessään olikin tuntematon aava meri. Kaikki, mitä hän oli tulevaisuuteen suunnitellut ja haaveillut vähintäänkin muutti radikaalisti muotoaan. –Kaikki oli auki ja tuleva tuntematonta. Mietin, minne muutan syksyllä taas kun koulu jatkuu Helsingissä. Kaikki ahdisti. Kuitenkin taasen Jumala näki tarpeeni ja sain muuttaa syksyllä soluasuntoon, jossa ympärilläni oli jatkuvasti ihania ihmisiä. Sain kesätöitäkin kuin sormia napsauttamalla, ja juuri sellaista yksin tehtävää työtä, jota pystyin tekemään henkisesti hajalla. Oli myös monia tilanteita, joissa menin esimerkiksi kirkkoon, ja saarna puhui aivan suoraan minulle. Siinä sitten penkissä itkin ja ymmärsin, että minua kannetaan.

Laulajan elämässä on paljon ehjää, ja jo korjaantunuttakin. –Vaikka olen kokenut yksinäisyyttä, en ole ollut yksinäisyydessäni yksin. Ystäväni ja perheeni ovat olleet olemassa, kun heitä on tarvittu.

Myös Heidin rakkaat harrastukset ovat tuoneet iloisia sävyjä elämään. Kotona on monen monta aloitettua virkkuutyötä. Yhden valmiin Heidi laittoi tänään päälleen paidan muodossa. Laulamisen lisäksi hän on aina ollut kiinnostunut tanssimisesta ja näyttelemisestä. Tällä hetkellä hän täydentää osaamistaan Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskellen musiikkiteatteria. Vahva kosketus omaan tunne-elämään on ollut toimiva työkalu näyttelemisessä. Ei ole vaikea tirauttaa paria kyyneltä, tai nauraa iloisesti, kun on saanut oivaltaa olevansa voimakkaasti tunteva ihminen, ja vapautua itsensä ilmaisemisessa. –Tämä mitä nyt saan tehdä ja opiskella on niin minua! Tunteiden käsittely näyttämöllä voi olla rankkaa, mutta myös voimaannuttavaa.

Teksti ja kuva: Outi Mähönen