Arvalla jaettu tila

Mattssoneille suvun historia on ollut aina vaalimisen aihe. Sekä Jukan, että Anun isät ovat kirjoittaneet satoja sivuja muistelmia sota-ajoista ja arkielämästä sodan jälkeisessä Suomessa. –Kun evakot uudelleen asutettiin eri puolelle Suomea, minun isäni perhe päätyi tänne Asikkalaan. Koti ja koko Karjala oli menetetty. Piti alkaa rakentaa elämää uudelleen Hämeessä, jossa evakkoja ei aina otettu riemulla vastaan. Isäni on kertonut muiston lapsuudetaan, kuinka kerran kinkereillä oli emäntä sanonut, että koirille ja evakoille ei sitten ruokaa anneta, kahvit vain. Kotiin tultuaan isän äiti oli todennut; kun meillä joskus on kinkerit, niin kaikille laitetaan ruoka. Pääasiassa vastaanotto oli kyllä suopea ja lämmin. Omalla asenteella on näissä tilanteissa ollut suuri merkitys ja Peltosten ahkeruudella ja ystävällisyydellä jäyhät hämäläisetkin hyväksyivät uudet asukkaat kyläyhteisöön.

Myös Jukan isä on tullut Karjalan Kivennavalta evakkona, vaikka alun perin perheen juuret ovat Pohjanmaan Ähtävällä. –Omalle Reino-isälleni kirjoittaminen oli oikeastaan ainoa tapa käsitellä traumoja, kotipaikan menettämistä ja oman isänsä traagista kuolemaa. Muistelmien kirjoittaminen auttoi häntä kovasti. Nyt jälkeen päin on ollut liikuttavaa lukea isän ajatuksia kaikenlaisista asioista liittyen meihin lapsiin, arkeen ja karjatilan hoitoon, joka meillä oli Kangasalla. Äitini Aune on kotoisin Simpeleeltä. Hänessä on jotakin niin lämmintä ja rakastavaa, että hän paikkasi perheessämme paljon sitä, mitä isä ei voinut antaa. Meillä on suuri perhe, jota usko yhdistää. Suvun tiivis verkosto on meille perheenä ollut aina erityisen tärkeä.

Evakkona tulleet suomalaiset saivat valtion avustuksella uuden viljeltävän maatilan tai oblikaatiotodistuksen, jolla ostaa itselleen sellainen. Vuoksenrannasta sodan alta pakoon lähteneet Peltoset ja Taljat ostivat puoliksi vanhan neiti Rekoliinin suuren maatilan Asikkalasta, jakoivat sen kahteen saman arvoiseen, mutta hiukan eri kokoiseen alueeseen ja vetivät pitkää tikkua siitä, kumpi saa kumman. Peltosen perheelle arpa antoi jo olemassa olevan tilakeskuksen ja perunanviljelyyn hyvin sopivat hiekkamaat. Taljan perhe puolestaan sai viljavammat maat, mutta joutuivat rakentamaan uuden tilakeskuksen toiseen paikkaan. Peruna oli karjan ohella aluksi sivutuote, se kasvoi hyvin ja kävi kaupaksi Lahden torilla. Ajan myötä perunasta tuli Peltosille päätuote.

Teksti ja kuva: Outi Mähönen