Antaessaan saa myös itse | Heidi Furu | Heidi Furu kertoo mielellään etsikkoajastaan ja uskoontulostaan. Isänsä kehotuksesta hän alkoi lukea Uutta Testamenttia, mutta ei ymmärtänyt siitä mitään.
– Kun tulin uskoon 21-vuotiaana, oli kuin olisin saanut Raamatun lukemiseen silmälasit päähäni;
yllättäen ymmärsinkin nyt lukemani tekstin. Se pompahti esille ja kosketti ihan uudella tavalla.
Heidi käytti nuorena ystäväporukan mukana alkoholia, joskus enemmän joskus vähemmän. Myös kannabiksen polttelu tuli tutuksi. Hän halusi kuitenkin toisenlaista elämää. Osa porukasta käytti myös kovempia huumeita ja teki pikkurikoksia. Kun sitten hyvä ystävä joutui pidätetyksi, Heidi ymmärsi haluavansa muutosta.
– Kaverin äiti kutsui kirkkoon vapaamuotoiseen hengelliseen tilaisuuteen. Tunsin, miten Pyhä Henki kosketti minua. Kävimme muutamissa kokouksissa ja kerran kotiin tullessani sanoin autossani Jeesukselle, että haluan antaa elämäni hänelle.
Heidi muistaa, miten tuolloin Pyhä Henki tuli hänen ylleen, ja valtava helpotus valtasi koko kehon. Hän vuorotellen itki ja nauroi kunnolla.
– Silloin tuli aito ilo ja vapautuminen!
Antaessaan saa myös itse
Heidi kertoo seurakuntakuvioissa törmänneensä useasti ihmisiin, joilla oli erilaisia haasteita elämässään. Hän koki tärkeäksi tukea heitä ystävänä.
– Sitten eräs ystäväni, jolla oli päihde- ja vankilatausta, pyysi minua mukaansa kadulle kohtaamaan
ihmisiä jolla on ongelmia. Se tuntui minusta tärkeältä.
Tästä on kulunut nyt reilu 10 vuotta. Naiset saivat hyvän kontaktin ihmisiin, jotka olivat vastaanottavaisia, kun joku oli aidosti kiinnostunut sitä, miten heillä oikeasti menee.
– Meidät kutsuttiin käymään Kuninkaankallioon päihde- ja vankilataustaisten asuntolaan. Silloin silmäni aukesivat. Oli surullista ja järkyttävää nähdä, miten päihteitä käyttävät ihmiset elävät. Halusin tehdä jotain näiden ihmisten hyväksi.
Hengellisen työn tekijän on muistettava hoitaa myös omaa hengellisyyttään ja jaksamistaan. Heidi kertoo, että he miehensä Niken kanssa rukoilevat ja lukevat paljon Raamattua ja käyvät seurakunnan kokouksissa. Pariskunta liikkuu paljon luonnossa. Heidi opettaa talvisin laskettelua, joka on hyvää vastapainoa kaikelle muulle työlle.
– Omia ja perheen tarpeita ei saa laiminlyödä eikä oman jumalasuhteen hoitamista saa unohtaa. On myös tärkeää järjestää säännöllisesti kahdenkeskistä aikaa, jotta avioliitto voi hyvin.
Heidi tekee miehensä kanssa työtä Suomeenkin rantautuneessa Teen Challenge -yhdistyksessä. Toiminta on varmasti monelle tuttua David Wilkersonin ja Nicky Cruzin kirjoista.
– Minulle soitettiin ja sanottiin, että oli koettu, että minun pitäisi aloittaa tämä toiminta Suomessa.
Lupasin rukoilla ja miettiä asiaa.
Viiden päivän päästä Heidi löysikin jo itsensä Puolasta yhdistyksen kevätkonferenssista. Siitä toiminta lähti liikkeelle. Työtä tehdään edelleen pienillä resursseilla ja vapaaehtoisten voimin. Tätä ennen pariskunta oli järjestänyt viiden vuoden ajan yksinäisille joulujuhlia asuntoloissa ja vankiloissa. He olivat myös käynnistäneet Espoon Via Dia -toiminnan.
– Kaikki on Jumalan kädessä! Kun toimimme Jeesuksen antaman mallin mukaan, Raamatun lupaukset tulevat todeksi. (Jes. 58:6–8)
Lue Heidin tarina kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 1/24.