Elämänmittainen erikoistehtävä | Vuokko Mäkilä on eläköitynyt peruskoulun opettaja ja evankelista, joka on Vuokon varsinainen tehtävä. Evankelista ei jää eläkkeelle, vaan Vuokko jatkaa tätä tehtävää edelleen. Vuokko jakaa elämänsä kohokohtia tässä kirjoituksessaan.
– Lukiovuosina aloin tuntemaan sisäistä aavistusta siitä, että Jumalalla on minulle erityistehtävä. Valmistuttuani opettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta koin Pyhän Hengen sanovan selkeästi: Hae Lappiin hengellisesti pimeälle paikkakunnalle itsesi kannattavana evankelistana. Kysyin Herralta, miten löydän sen oikean paikan, ja hän vastasi: Minä johdatan.
Vuokko seurasi aktiivisesti työpaikkailmoituksia opettajien lehdestä ja yhtäkkiä näki ilmoituksen avoimesta paikasta Sallassa itärajan tuntumassa. Vuokko tiesi, että tuossa hänen paikkansa on! Rauha täytti sydämen.
Se pimeä paikka, josta Jumala oli minulle puhunut, oli löytynyt.
– Ystäväni seurasi suunnitelmieni etenemistä ja toi eräänä päivänä minulle kirjeen isältään. Kirjeessä oli isältä lupa lähteä minun kanssani Lappiin, ja ällistyin todella.
Siitä alkoi rukoustaistelu, koska Vuokko ja hänen ystävänsä olivat molemmat hyvin nuoria, mutta niin vain kävi, että kesän ollessa kauneimmillaan he suuntasivat yhdessä kohti Sallaa ja sitä pimeää paikkaa.
– Virkani puolesta sain kutsuja koteihin, ja mielelläni kävinkin. Kouluasioiden lisäksi puhe kääntyi pian myös hengellisiin asioihin. Minulla oli aina viemisenä Hyvä sanoma-lehtiä ja pieniä kirjasia, ja ihmiset olivat halukkaita uutta kuulemaan ja asioista puhumaan.
Vuokon ystävä sai työpaikan kyläkaupasta ja sai siellä vastailla ihmisten kysymyksiin Jeesuksesta. Elämä oli hyvin mielenkiintoista.
– Kului muutama viikko, ja ensimmäinen kyläläinen tuli meiltä kysymään, voisiko hänkin pelastua. Ja sehän tapahtui!
Vuokko oli lähettänyt oppilaansa mukana pienen kirjasen hänen kotiinsa, ja oppilaan äiti oli istahtanut takkatulen ääreen tupakoimaan ja samalla lueskelemaan. Pian hän tunsi itsensä syntiseksi, pyysi syntejään anteeksi ja antoi sydämensä Jeesukselle. Tupakat lensi tuleen, ja jälleen oli yksi uusi luomus syntynyt!
Aikaa myöten myös Mauri Liukkonen tuli pitämään kokouksia. Vuokko oli odottanut oikeaa hetkeä kysyä koulun tiloja kokouskäyttöön, ja nyt oli sen aika.
– Saimme luvan, ja Mauri tuli haitareineen valloittaen kuulijansa. Mauri puhui, itki ja lauloi, kuten sanottiin, ja suuri luokka ja vielä suurempi eteinen oli täynnä kuulijoita. Koko kylä tuntui olevan liikkeellä.
– Eräänä yönä ikkunaamme koputettiin, ja siellä oli hätääntynyt ystävä, joka halusi pelastua. Ja jälleen sai yksi syntinen armon. Isä, näitä lisää!
Elämänmittainen erikoistehtävä
– Nyt olen jo vanhus, mutta yhä saan palvella Jumalaa ja ukrainalaisia, joiden keskuudessa nyt teemme työtä seurakunnassamme. Ruokajakelua on päivittäin joka arkipäivä, ja pidämme myös pieniä kokouksia
halukkaille.
Eloa on paljon mutta työmiehiä on liian vähän. Palvelkaamme siis Herraa ja ihmisiä ilolla!
Lue Vuokon haastattelu kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 5/25.
