Elonkorjuun juhlaa | Marjo Lehikoinen | ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän”, sanoi Jeesus opetuslapsilleen ja kehotti rukoilemaan elon Herraa lähettämään työmiehiä satoa korjaamaan. Sama rukousaihe on voimassa edelleen. Elonkorjuuseen kaivataan lisää työväkeä – miehiä ja naisia. Nouseeko käsiä ylös?

Jumala kutsuu peltohommiin. Yksi kylvää, toinen kastelee ja Jumala antaa kasvun. Sadonkorjuun hetkellä kaikki saavat iloita!

Lähetyskäsky ”menkää ja tehkää” on annettu meille kaikille. Työtä riittää! On eksyneitä, särkyneitä, yksinäisiä, sairaita, väsyneitä, hylättyjä, halveksittuja. Jumala kutsuu jokaista Jeesukseen uskovaa kertomaan ilosanomaa ja tekemään rakkauden tekoja, että ne, jotka eivät vielä tunne elävää Jumalaa, saisivat kuulla ja löytää Jeesuksen ja kokea taivaallisen Isän rakkauden.

”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6.)

– Maailmassa on suuri joukko ihmisiä, yksittäisiä henkilöitä ja kokonaisia kansanryhmiä, jotka eivät vielä
koskaan ole kuulleet Jeesuksesta. Ja paljon on myös niitä, jotka ovat kuulleet ja tietävät evankeliumin ilosanoman, mutta eivät sydämessään usko. Osa ei halua uskoa ja moni on eksynyt seuraamaan vääriä jumalia. Minäkin eksyin, toteaa Marjo

”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin
että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” (Matt. 24:24.)

– Olen lapsesta asti uskonut Jumalaan, Raamatun turvalliseen Taivaan Isään, ja Jeesuskin on jo pyhäkouluajoilta tuttu, mutta pelkkä ”kiiltokuvajeesus” ei riittänyt avuksi koetusten hetkillä. Pitkään ruokkimattomana uinunut lapsenuskoni vaihtui nuorena aikuisena elämän tarkoitusta ja tyhjyyden täytettä etsiessä nykyaikaiseen uushengellisyyteen. Perinteinen kirkkousko ja kaavoihin kirjoitetut jumalanpalvelukset eivät vastanneet siihen janoon ja hengelliseen nälkään, joka minulla tuolloin oli.

Elonkorjuun juhlaa

Marjo on kiitollinen, että oli työkaveri ja ystäviä, jotka arjen keskellä kylvivät rohkeasti Sanan siemeniä Marjon sydämeen ja kastelivat kuuliaisesti ja rukoilivat uskollisesti vielä silloinkin, kun hän pimeydessä  käänsi selkänsä Jumalalle, Jumalan Sanalle ja Jeesukseen uskoville.

– Saan kiittää kaikesta Jumalaa, Jumalaa, joka ei tuomitse, vaan armahtaa ja antaa uskon lahjan.

”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.” (Ef. 2:8,9.)

Maailma on pimeä. Ei piiloteta palavaa lamppua, vaan annetaan Kristuksen valon loistaa niille, jotka etsivät totuutta ja janoavat elävää vettä, itkevät Isän ikävää ja kaipaavat kipeästi armahtajaa. On elonkorjuun aika. Tekijöitä tarvitaan. Nouseeko käsiä ylös? Isä, tässä olen. Lähetä minut!

Lue koko Marjon haastattelu Christinan-lehden numerosta 4/25.