Naiseuden ketju

Lapsena jo opin äidiltä, että naiseus on jotenkin häpeällistä, jotain sellaista, mitä miehet himoitsevat. Aikuisena olen oppinut tunnistamaan tunteen, sen häpeän jota hän naisena kantoi. Naiseudesta ei puhuttu, eikä sitä mitenkään korostettu. Äitini ei meikannut tai pukeutunut korkokenkiin. Hänen mielestään naiseudessa oli tärkeintä olla puhdas ja ainoastaan äitinä olemisessa naiseus oli hyväksyttävää, vailla häpeää. En saanut juurikaan tukea naiseuteeni, puhumattakaan että sitä olisi pidetty hienona ja iloisena asiana. Kun tulin uskoon Pyhä Henki alkoi opettamaan minua siitä, kuinka kaunis lahja naiseus on, ja että saamme olla siitä iloisia ja kiitollisia. Tämä oli jotain aivan muuta kuin mihin minua oli kasvatettu.

Teksti: Christina-lehti 4/2019