Vapauden kyyneleet

Luukkaan evankeliumissa on kertomus Jeesuksesta aterioimassa Simon-nimisen fariseuksen kodissa. Syntinen nainen istuu Jeesuksen jalkopäässä ja itkee. Hänen kyyneleensä kastelevat Jeesuksen jalat, jolloin nainen kuivaa ne hiuksillaan. Hän suutelee Jeesuksen jalkoja ja lopuksi valelee niille kallista tuoksuöljyä.

Simon paheksuu sitä, että Jeesus antaa kaiken tämän tapahtua. Mutta Jeesus sanoo Simonille, että se, joka saa paljon anteeksi, myös rakastaa paljon. Naiselle hän sanoo

– Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.

Minulle tämä kertomus on yksi vahvimpia todistuksia siitä vapaudesta, johon Jeesus haluaa meidät vapauttaa.

Jeesuksen läsnäolossa tämä nainen on vapaa ympäröivien ihmisten arvostelusta, heidän tuomitsevista katseistaan. Jeesuksen läsnäolossa hän ei tarvitse muiden hyväksyntää, eikä hänen tarvitse teeskennellä olevansa jotain muuta kuin mitä hän on. Hän tietää tarkalleen, mitä hän on tehnyt, minkälaista elämää elänyt, mutta ei anna sen määrittää itseään. Hän rakastaa ja näyttää sen, vaikka se herättäisi pahennusta.

Vapaus, jota Jeesus tarjoaa, kumpuaa armosta ja anteeksiannosta. Se vapauttaa minut olemaan oma itseni, antamaan anteeksi, olemaan läsnä ja välittämään sielläkin, missä se ei muista tunnu sopivalta. Minun ei tarvitse olla oikeassa, minun ei tarvitse kontrolloida kaikkea tai kaikkia. Voin tunnistaa ja tunnustaa oman vajavaisuuteni ja haavoittuvaisuuteni, eikä siinä ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. En ole tämän maailman ja sen ajattelun vanki, kuten fariseus Simon.

Olen vapaa, kuten tuo syntinen nainen, joka sai ottaa vastaan Jeesuksen tarjoaman armon. Omat kyyneleeni muistuttavat minua kasteen uutta elämää synnyttävästä voimasta, suudelmissani kohtaavat oikeus ja rauha (Ps. 85:11). Voin avata korkin elämäni alabasteripullosta ja tyhjentää sen koko sisällön käytettäväksi rakkauden työssä.

Niin minäkin saan lähteä syntisen naisen tavoin rauhassa ja iloiten.

Vapautta, rauhaa ja iloa kesääsi toivottaen

Mia