Supermariat

Olemme nyt asuneet vajaan vuoden täällä etelä-Floridassa, noin tunnin ajomatkan päässä Miamista. Edellisestä perheemme Amerikan-jaksosta on kulunut seitsemän vuotta. Tuolloin lapsemme olivat ala-asteikäisiä ja asuimme Washington D.C.:n alueella. Nyt poika ja tytär ovat lähes täysi-ikäisiä ja kanssamme täällä enää tämän kevään.

Perheen arki ei täällä paljon poikkea siitä, mitä se oli koti-Suomessa. Pastorin arki on kuitenkin erilaista kuin Suomessa. Siitä kertovat karut tilastotiedot: työviikot venyvät yhdeksällä kymmenestä pastorista 55-75 tuntiin, 70% kaikista seurakunnan paimenista kärsii jossain vaiheessa masennuksesta ja 90% lopettaa pastorin työt ennen eläkeikää. Yli 90% pastoreiden perheistä kokee kohtuutonta painetta seurakunnan taholta.

Oman pastoriperheemme arkea helpottaa se, että mieheni on eläkkeellä. Hänellä on aikaa hoitaa kaikki lapsiin, kotiin ja koiraan liittyvät käytännön asiat. Totta on myös se, että pastorin puolisona miehet pääsevät helpommalla kuin naiset. Pastorin vaimoilta odotetaan täällä aktiivista osallistumista seurakuntien musiikki-, kerho- ja keittiötoimintaan. Heidän odotetaan olevan läsnä kaikissa kokouksissa ja jumalanpalveluksissa kauniisti puettuina, tukka laitettuna ja lempeä hymy kasvoilla. Tämä saattaa kuulostaa karrikoidulta, mutta sitä se ei ole.

Mahdatko tuntea Super Marion? Meidän lapset ainakin rakastivat tuota Nintendo-putkimiestä, joka selvisi sen seitsemästä maailmasta erilaisin superavuin. Täällä, ja ehkä jossain seurakunnissa Suomessakin, pastorien vaimojen sekä kristittyjen naisten ja äitien yleensä odotetaan olevan supermarioita. Usein kuulee siteerattavan Galatalaiskirjeen kohtaa Hengen hedelmistä, ikään kuin ne erityisesti olisivat tarkoitettu naisille. Juuri heidän tulee olla alati täynnä rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, lempeyttä, itsehillintää, jne. Heidän tulee hoitaa koti ja lapset sekä vanhenevat sukulaiset, huolehtia omasta kunnosta ja ulkonäöstä, tukea miestä tämän työssä sekä tehdä vapaaehtoistyötä oman työn ohessa. Surullista on se, että suurimmat paineet täyttää nämä epärealistiset odotukset tulevat kanssakristittyjen taholta.

Missä kohtaa Herran nöyrä palvelija muuntui supernaiseksi, joka asetetaan jokaisen kristityn vaimon ja äidin esikuvaksi? Muistetaan, että heikkona olemme vahvoja. Myönnetään, ettemme jaksa, emmekä pysty. Myönnetään, ettei muidenkaan tarvitse. Näin Pyhä Henki saa tilaa toimia ja synnyttää meissä juuri sitä hedelmää ja siinä määrin kuin Isä itse haluaa meidän kantavan.  

Siunaavin ajatuksin, Mia