Kevätsiivous

Kevätauringon säteet ovat armottomat. Ne paljastavat kaappien ovia, ovenkarmeja ja laatikoita, peittävät tahmaiset kädenjäljet, huoneiden ja komeroiden nurkkiin pinttyneen lian sekä paksun pölykerroksen hyllyjen päällä. On kevätsiivouksen aika.

Mutta ollakseni rehellinen, koti ei ole ainoa, mikä kaipaa kevätsiivousta. Pitkän ja kiireisen talvikauden aikana, erilaisten tilaisuuksien ja kokousten täyttämän kalenterin varjolla, on oma sisin ja siihen vaikuttavat asiat jääneet vaille huolenpitoa. Olen tinkinyt henkisestä viikkosiivouksesta ja päivittäisistä tuuletuksista, joita sydän ja sielu vaativat.

Sydämeni on se peili, jolla heijastan Jumalan rakkautta ihmisiin ympärilläni. Jos sen pinta on pölyn peittämä, en enää voi toimia Jumalan rakkauden heijastimena, mikä on meille jokaiselle annettu kallisarvoinen tehtävä.

Sisimmän siivouksessa ei aina riitä pelkkä pölyhuiskalla sipaisu, joskus juuriharja ja mäntysuopakin ovat tarpeen. Ensimmäinen askel on kuitenkin se, että uskallamme rehellisesti käydä läpi kaikki mahdolliset siivouskohteet. Itselläni näitä ovat suhteeni Jumalaan, aviopuolisoon, ystäviin ja sukulaisiin sekä työni seurakunnassa.

Kaikki kevätsiivousta vaativat kohdat eivät välttämättä satu silmään ensi vilkaisulla. Jos ajattelen näitä elämäni osa-alueita siivottavina huoneina, niin jokaisessa huoneessa on hyvä pysähtyä ajan kanssa ja rukoilla Psalmin 139 sanoin: Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä …

Huomaan, että kussakin huoneistani löytyy ehkä yksi hyvin hoidettu nurkkaus sekä jonkin verran kelvollisessa kunnossa olevaa tilaa, mutta myös niitä kohtia, jotka eivät siedä kirkkaan kevätauringon paljastavia säteitä. Havaitsen väärää ylpeyttä, oikeassa olemisen tarvetta, turhaa syyllisyyttä, mutta myös syyllistämistä. On ylivastuullisuutta ja vastuun välttelyä, on toisen ja itsen laiminlyöntiä. On kiirehtimistä kun pitäisi pysähtyä. Nyt pysähdyn huokaamaan. Ja huokauksen keskellä kuulen tutut, rakkaat sanat:

”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Tottakai! Hänen kanssaan, hänen avullaan, yhdessä iestä kantaen tämäkin kevätsiivous onnistuu.

Ja nyt, ei kun hihoja käärimään …

Lämpimin siivoussiunauksin

Mia